Tarinoita kesästä

Ihan hävettää olla täällä kirjoittelemassa. Edellinen teksti on ilmestynyt ennen kesää ja nyt eletään jo elokuuta. Kuitenkaan kokonaan en ole blogia kesänkään aikana unohtanut, vaan mielessä olen useasti pyöritellyt blogin tulevaisuutta ja tulevaa "suuntaa". Alunperin loin blogin nimenomaan kertomaan vain Norjasta, sen kielestä ja kulttuurista sekä ulkomaalaisen elämästä täällä. Kuitenkin mitä enemmän kirjoittamista ja tulevia aiheita olen mietintämyssyn alla pyöritellyt, sitä enemmän olen kokenut halua kertoa teille aivan muistakin omaan elämääni liittyvistä asioista.

Blogi tulee siis peruspilareidensa lisäksi kertomaan nimenomaan enemmän allekirjoittaneen elämästä. Norjan ja sen kulttuurin lisäksi lisähöysteenä blogi tulee olemaan täynnä bloggauksia kodin sisustuksesta, matkustamisesta, valokuvaamisesta, pian alkavasta koira-arjesta sekä niistä normaaleista "mitään sanottomista" päivistä, jotka nimeomaan luovat elämälleni pohjan. 

Koska viime tekstistä on aikaa useampi kuukausi, ajattelin tiivistäen kertoa mitä näiden kuukausien aikana on oikeastaan tapahtunut.

Kesä on myös Jäämeren rannalla on ollut polttavan kuuma. Lämpömittarin viiva on kivunnut useana päivänä yli 30 asteeseen ja ihmisten lisäksi myös luonto on joutunut täälläkin koville. Minusta on muovautunut omakotitalon pihan omistajana melkoinen viherpeukalo, ja näin myös itse olen usean kerran päivässä joutunut juoksemaan ympäri pihaa kastelukannu kädessä. Piha oli ennen tätä kesää lähes koskematon ja näin minulla on ollut suuri mahdollisuus päästä kesän alusta asti muokkaamaan pihaa mieluiseksi. Pihalle on tähän mennessä syntynyt kaksi kukkapenkkiä sekä pieni kasvimaa, mutta näistä tulen kertomaan kuvien kanssa loppukesästä enemmän. Toki pihalle on suunnitteilla myös monia muita uusia juttuja (mm. peruna- ja mansikkamaa), mutta valitettavasti kesä alkaa loppumaan tältä erää kesken. 

Miten elämässä nyt sitten muuten menee? Kesän arkipäivät olen viettänyt norjankielen ja työnteon parissa, sillä aamupäivät olen istunut norjan B1-tason kursilla kirja naaman edessä ja iltapäivät taas NAV:in vastaanotossa. Loppukesästä minua myös onnisti ja sain "tarvittaessa töihin kutsuttavan" työsuhteen vanhasta harkkapaikasta. Töihin ollaankin kutsuttu ihan riittävästi ja tälläkin viikolla työtä painetaan NAV:in ja norjankielen kurssin ohella yli 40 tuntia. 

Vapaa-aika puutarhan laiton lisäksi on kulunut uimarannalla ja terasseilla. Kaveriporukan kanssa kävimme yön mittaisella vaelluksella Hamninbergin jylhissä maisemissa, jolloin pääsin myös ensimmäisen kerran kastamaan siimat Norjan vesistöihin. Hellun kanssa kävimme myös poikkeamassa Suomessa vanhempieni luona sekä viettämässä yhden yön rakkaalla sukutilalla, joka ajaa nykyisin kesämökin virkaa. Kesä ja kesälomat ovat tuoneet meille myös viraita, kuten avopuolisoni tädin ja oman rakkaan ystäväni Suomesta. 

Syksy tuo tullessaan paljon muutoksia. Itsellä saattaa ehkä olla tiedossa uuden koko-aikaisen työsuhteen aloittaminen ja talomme saa pian kauan odotetun hännällisen asukkaansa. Työsuhteesta kerron enemmän jos virka tärppää, mutta tästä hännällisestä kaverista en malta olla sanomatta muutamaa sanaa. Olen pitkään kaivannut itselleni koiraa, sillä olen suunnilleen koko ikäni elänyt koirataloudessa. Suosikkirotuni on pitkään ollut Pembroke Welsh Corgi ja juuri tämmöinen karvainen perheenjäsen liittyy perheeseemme ensiviikon sunnuntaina. Kaveri kantaa nimeä Sisu, joka arvatenkin tulee suomalaisesta sanasta "sisu". Koska pitäähän meidän lemmikissä olla jotain suomalaistakin. 

Tähän pieneen kaveriin palataan aivan varmasti tulevissa teksteissä! Tarkoitus on palata syksyn tullen taas aktiivisemmin kirjoittelemaan, kun läppärin nostaminen pöydälle ei käy enää työstä. Kesällä pyrin viettämään sisällä niin vähän aikaa kuin mahdollista, joten luonnostaankin myös blogin kirjoittelu on jäänyt. Nyt kun illat pimenevät ja "pesän rakennus" sisälle kynttilöiden valoon taas alkaa, on bloginkin pariin jälleen helpompi palata.

Ha det bra! Ensi kertaan!

Snakker du norsk? Puhutko norjaa?

Mukavaa sunnuntaita kaikille lukijoille! Sunnuntai on monella normaalisti pyhitetty lepoon ja kotona olemiseen, ja esimerkiksi Norjassa suurin osa isoista marketeista on suljettu (Vesisaaressa vain pieni kioski ja huoltoasemat ovat auki). Vietän tavallisesti itsekkin sunnuntain lähinnä vaaka-asennossa, mutta tänään olen noussut jo hyvissä ajoin pyhittämään ajan muulle kuin levolle. Norjan kielen opiskelu ei odota ja pyrin saamaan kielen sujuvasti haltuun niin nopeasti kuin suinkin mahdollista.

Kielenä norja mielletään ruotsin kaltaiseksi kieleksi. Sitähän se onkin, ja samasta kielisuvusta löytyy ruotsin lisäksi tanska, joka on rakenteeltaan vielä ruotsiakin lähempänä norjaa, ja englanti. Norjalaiset ymmärtävät ruotsia suhteellisen hyvin (kielioppi on lähes sama, mutta sanallisia eroja on kuitenkin paljon) ja tanskaa he lukevat taas lähes täydellisesti - onhan norjan kieli pitkälti luotu tanskan pohjalta. Ainostaan puhe erottaa tanskalaiset ja norjalaiset keskenään, sillä tanska on kuin norjaa, jota puhutaan iso peruna suussa.

Olen itse opiskellut norjaa nyt noin puoli vuotta. Tulin maahan harjoitteluun täysin ummikkona ja ruotsistakaan ei ollu apua, koska kouluruotsi ei koskaan ole ollut kovin kummoinen. Kun tulin tietoiseksi, että olen jäämässä maahan pidemmäksi aikaa, marssin harjoitelupaikkani kirjastoon ja lainasin Ny i Norge A1-A2 oppikirjan. Oli aika alkaa ottamaan uuden kotimaani toinen virallinen kieli, bokmål, haltuun. Norjassa tosiaan puhutaan kahta virallista norjan kirjakieltä, joista toinen on nynorsk eli uusinorja. Nynorsk pohjautuu norjan erilaisiin murteisiin ja se luotiin luomaan erilaisuutta norjan ja tanskan kielien välille. Båkmol taas pohjautuu puhtaasi tanskan kieleen. Vaikka nimensä mukaisesti nynorks on uudempi kieli, puhutaan sitä pääsääntöisesti vain Norjan länsirannikolla ja sen puhujia on prosentuaalisesti vain noin 11 prosenttia väestöstä. Bokmålia, jota itse opiskelen, puhuu taas 89 prosenttia väestöstä. 

Nyt puolenvuoden jälkeen voin todeta, että jopa omasta lähes olemattomasta kouluruotsistani on ollut suunnattomasti apua bokmålin kanssa. Verbit sekä adjektiivit taipuvat hyvin samalla tavalla ja substantiivit jaetaan sukuihin kuten ruotsissakin. Tosin norjassa en ("maskuliininen") ja et ("suvuttomat") sukuisten sanojen lisäksi löytyy myös ei ("feminiiniset) sukuisia sanoja. Ja kuten ruotsissa, ei suurimmalle osalle löydy logiikkaa, miksi ne juuri ovat maskuliinisia, suvuttomia tai feminiinisiä. Siinä missä loogisesti mies on "en mann" , nainen "ei kvinne" ja kirje "et brev", onkin paita suvuttoman  sijaan feminiinen "ei skjorte" ja taas koira maskuliininen "en hund".

Ruotsin kielen samankaltaisuuksien lisäksi norjan kielioppi sisältää kuitenkin niin paljon erilaisia ehtoja, poikkeuksia ja sääntöjä, että sijoitan sen helposti ruotsia vaativammaksi kieleksi. Yllä olevan kuvan lisäksi netissä on useita listoja, jossa norja on suomen kanssa Top 10 vaativimmissa kielissä. Perusteet on helppo saada haltuun, mutta syvempi osaaminen vaatii huomattavasti aikaa ja varsinkin hermoja ja kärsivällisyyttä.

En ole itse käynyt vielä norjankielen kokeissa mittaamassa osaamiseni tasoa, mutta uskallan sanoa, että perusteet eli A1-A2 taso on suhteellisen hyvässä hallussa. Luen, kirjoitan ja ymmärrän norjaa jo suhteellisen mutkattomasti, mutta suullinen taso vaatii vielä harjoittelua. Norja ja varsinkin sen pohjoinen murre istuu varsin näppärästi suomalaisen suuhun, mutta en ole vieläkään oppinut sanomaan norjalaista y:tä oikein. Siinä missä lausumme suomessa kirjaimen o [oo] ja kirjaimen u [uu], norjassa nämä kirjaimet menevät suunnilleen näin:

å lausutaan suomalaisen o kirjaimen tapaisesti [oo].

o taas lausutaan suomalaisen u kirjaimen tapaisesti [uu].

u sitten taas lausutaan suomalaisen y kirjaimen tapasesti [yy]

y taas... noh, se menee jossakin kirjainten y ja i välissä.

Kieltä oppii parhaiten sitä puhumalla, joten uskon että myös nyt mahdottomalta tuntuva norjalainen y alkaa tulevaisuudessa istumaan suuhun ja muutenkin suullisesta osaamisesta tulee sujuvempaa. Norjalaisten mielestä minulla on myös vahva "suomi aksentti", mutta en anna sen toisaltaan haitata. Tiedostan olevan suomalainen ja minua ei liiemmin haittaa, vaikka se myös norjan kielen puheessani näkyy.

Nyt on kuitenkin aika palata taas kirjojen pariin!

Jos teitä kiinnostaa lukea enemmän tekstejä norjan kielestä ja sen historiasta tai rakenteesta, pistäkää ihmeessä kommentia! 

Ha det bra!

Dagbok fra Norge: Kuulumisia ja vappuhuumaa

Pääsiäisloma blogista venähtikin yli kuukauden mittaiseksi. Tarkoitus oli alunperin julkaista seuraava teksti heti pääsiäispyhien jälkeen, mutta huhtikuu toi eteen kokoajan sellaisia uusia positiivisia yllätyksiä, että blogin kirjoittamiseen ei vain jäänyt aikaa. 

Yksi huhtikuun yllätys oli ylitse muiden. Saan nimittäin lopettaa työni perheavustajana ja siirryin Finnmarkin NAV:n työharjoittelijaksi. NAV on vastine Suomen Kelalle, vaikkakin se hoitaa myös muun muassa työkkärin juttuja. Työharjoittelu jakautuu kahteen osaan: teen puolet viikosta hommia NAV:in vastaanotossa ja toisen puolikkaan opiskelen norjaa yliopiston kautta. Homma ei voisi siis olla parempi minulle, jolla työllistyminen on pahiten kiinni kielitaidossa!

Itse huhtikuu päättyi jälleen perinteikkäästi vappuun ja vietin sen pitkästä aikaa muulla tavoin kuin ammattikorkeakoulun opiskelijahaalarit päällä. Lisäksi se oli nyt ensimmäistä laatuaan ulkomailla. Onneksemme kevät on Varangervuonolla etuajassa ja saimme nauttia kuukauden vaihteen vähä lumisessa Vesisaaressa!

Norjassa vappu ei ole niin suuressa asemassa kuin Suomessa, vaikka se pyhäpäivä täälläkin on. Første mai on suomalaisen vapun tapaisesti työväenpäivä, jolloin poliittisesti varsinkin vasemman puolen puolueet pitävät puheita ja paraateja. Simaa, sokerimunkkeja, valkolakkeja ja patsaiden lakitusta ei täällä kuitenkaan näy ja suurempi juhlinta säästetään toukokuun puolessa välissä olevaa Norjan kansallispäivää varten. 

Meidän vappupäivät vietettiin vahvasti suomalaisten perinteiden mukaisesti. Simaa olin laittanut tulemaan jo pari viikkoa sitten mummoni reseptillä ja vapun aatto käytettiin munkkien paistamiseen. Munkit valmistuivat myöskin mummoni reseptillä, mutta jouduin siihen etsimään hivenen muutoksia netin syövereistä, jotta saisin toimivan gluteenittoman reseptin.

Lopputulos oli hyvä ja vappupäivänä nautittiin kahdenlaisia munkkeja!

Munkkien paistamisen lisäksi aatto sujuikin rauhallissa tunnelmissa kotosalla ja ystäväpariskunnan luona vierailulla. Täytyy sanoa, että tämmöinen vappu tuntui melkoisen hyvältä, kun edelliset neljä vuotta ne on vietetty opiskelijana.

Første mai  vietettiin pääsääntöisesti merenrannalla. Sää suosi ja saimme nauttia kaveriporukkamme kanssa rantapäivää auringon paisteessa tuuletomassa Kibyn kierteessä. Vaikka ainoa suomalainen rannalla olinkin, oli lukion jälkeen saatu valkolakki syvästi päässä. Sen verran vahvasta perinteestä on kuitenkin kyse.

Aika rannalla kului grillaten, jutellen ja aurinkoa ottaen. Osa norjalaisista kavereista uskaltui maistamaan myös simaa ja tuomio oli kaikilta sama: "miten kukaan suomalainen voi tätä juoda?" Omaa simaa puolustaen täytyy myös sanoa, että tarjolla oli myös kaupan simaa, eikä sekään nostattanut hymyä norjalaisten suupielille.

Toukokuussa ollaan ja kesää lähestytään päivä päivältä nopeammin. Meitä odottaa myös avopuolison kanssa kauan odotettu matka Lontooseen ja siellä tullaakin nauttimaan myös Euroviisu huuma. 

Miten teillä sujui vappu? Onko kevät saavuttanut nyt kaikki Suomen kolkat, kun se myös täällä ylhäälläkin on jo kovassa vauhdissa! 

Ha det bra!

Dagbok fra Norge: Alkukevään kuvausretket

Pääsiäisloma alkoi tänään itsellä ja monella muulla Norjassa asuvalla kello 12.00 ja kauppojen kävijämäärä on myös sen mukainen. Suurin osa kaupoista on viimeisen kerran kunnolla auki, joten ihmisillä on kova tarve ostaa viimeiset ruuat pääsiäisen vietolle. Lisäksi osa suuntaa mökkeilemään, joten ruokaa varataan kunnolla mukaan.

Oma påsketur alkaa huomena, kun otamme ensimmäiseksi hellun kanssa suunnan Nuorgamia kohti. Sieltä hyppään linja-autoon, joka kuljettaa minut pikkuhiljaa Utsjoen ja Ivalon kautta Sodankylään vanhempieni luokse. Hellu ei tällä kertaa lähde reissuun mukaan, vaan pyrkii viettämään pääsiäisen töiden merkeissä - on kuulemma pyhälisät sen verran makoisat!

Koska sää näyttää olevan viikonloppuna Sodankylässä suhteellisen pilvinen, piti auringosta nauttia nyt alkuviikosta, kun säät suosivat niin hyvin auringonvalolla aamusta iltaan! Tätä suunnitelmaa tuki myös työni, koska sieltä ilmoitettiin sunnuntaina, että voin ihan hyvin aloittaa pääsiäislomani jo maanantaina - siis kaksi päivää etuajassa. Tavallaan tämähän oli vain mukava asia, mutta koska työtunteja ei nyt muutenkaan ole parinviikon aikana kertynyt, alkavat nämä ylimääräiset vapaat jo välissä naurattamaan. 

Hyvä varmasti mainita, että työskentelen siis tällä hetkellä "brukestyrt personlig assinstent":ina, joka on suhteellisen samanlaistaa työtä kun Suomessa henkilökohtaisella avustajalla. Yhden ihmisen sijaan avustan kuitenkin yhtä kokonaista perhettä, jonka takia miellän itseni enemmänkin perhetyöntekijäksi. Olin vielä viime kuussa kokopäiväisenä työntekijänä, kun sijaistin toista työntekijää hänen lomansa ajan. Työtunteja kertyi parhaimmillaan viikossa kasaan 45 tuntia ja vietin päivät pääsääntöisesti muualla kun kotona. Nyt sijaisuuden loputtua ja vanhan työntekijän tultua takaisin kokopäiväiseksi, olen tipahtanut osa-aikaiseksi 20 prosenttiseksi työntekijäksi. Tunteina tämä tarkoittaa alta kolmenkymmenen kuukaudessa, noin viidestä kuuteen tuntiin viikossa.

Toisin sanoen vapaata aikaa kertyy viikolla suhteellisen paljon. Aikaa jää hyvin esimerkiksi kielenopiskeluun, joka todella tulee tarpeeseen (norjankielestä ja sen tämän hetkisestä tasostani tulen kirjoittamaan lähiaikoina). Kielenopiskelun lisäksi aikaa on jäänyt myös muille vapaa-ajan harrastuksille, jotka Suomesta toin tänne Norjan pohjoiseen kaupunkiin. Yksi näistä on valokuvaaminen, joka onkin mitä oivin tapa nauttia auringosta ja ulkoilmasta!

Valokuvaus on ollut jo kauan itselleni rakas harrastus, ja oli selvää että Norjaan muuttaessa se tuli jatkumaan vahvana. Se ei vaadi kielen osaamista, ellei nyt paikalliset tule kyselemään mitä mies kameran kanssa oikein kuvailee (onneksi perus small talk sujuu jo jotenkin), ja tämä maa antaa tälle täydelliset puitteet muuan muassa monipuolisen maastonsa vuoksi.

Alkuviikon upeat aurinkoiset säät ovatkin saaneet minut kameran kanssa ulos intoa puhkuen. Maanantaina kävin viereisellä rannalla meren tuoksua kaivaten ja yrittämässä vangita sitä myös kameralle. Näin läheistä tuttavuutta Jäämeren kanssa en olekkaan vielä aiemmin tehnyt, sillä vasta nyt uskalluin laajentaa tutkimusmatkaani hivenen pidemmälle. Oli aivan uskomatonta kävellä alkukeväästä hiekkarannalla, koska rannan ympäryksen täytti vyötäröllinen lunta ja  omat aikaisemmat kokemukseni sijoittuvat pelkästään kesään. Ranta oli täynnä aaltojen muokkaamia kiviä sekä simpukankuoria ja lintujen jättämiä kauniin muodon ottamia kalojen ruotoja. Oli nautinnollista välissä vain istahtaa kivelle ja laskea kamera hetkeksi käsistä - ja olla vain. Vaikka ilma pakkasen puolella olikin, auringon säteiden takia kylmyys ei haitannut. Meren ääni ja tuoksi on jotain aivan uskomattoman rentouttavaa. 

Onnekseni myös eilen aurinko loisti koko päivän, ja pääsin uusimaan retkeni. Tällä kertaa kohteena oli kuitenkin Vesisaaren kaupungin satama. Satama-alue ei Veisaaressa ole kovinkaan suuri ja se on pääsääntöisesti tarkoitettu pienemmille kalastusaluksille. Silloin tällöin satamaan toki ilmestyy isompiakin aluksia, joista yksi on  Vardø - Vesisaari - Kirkoniemi - Vardø väliä menevä matkustaja-alus. 

Satama-alue on kuitenkin omaan silmääni mielettömän kaunis - ja söpö, jos sitä sanaa nyt voi satamasta käyttää. Rantaviiva on täynnä taloja, jotka kohovat puujalkojensa avulla veden yläpuolelle (näille on varmasti omanimikin, jos tiedätte, kertokaa ihmeessä). Laiturit ovat taas täynnä erinäköisiä, värikkäitä aluksia, joita käytetään pääsääntöisesti kalastukseen ja kuningasrapujen pyytämiseen. Suosikkijuttuni on kuitenkin ehdottomasti sataman vierestä lähtevä kivistä rakennettu polku merelle päin, jonka päässä on katollinen istumapaikka "Vadsø harbour wind shelter" eli "sataman tuulensuoja". Kaupunki on rakentanut sen istumapaikaksi, jossa voi katsella merta, satama-aluetta ja kaupunkia sekä tähyillä lintuja. Lisäksi kun kääntää katseena polulle, jota pitkin tuulensuojalle pääsee, voi nähdä Vesisaaren yhden vanhimman kaupunginosan. Näkymän täyttää monen erinäköiset, väriset ja ikäiset asuinrakennukset, jotka tuovat väriloistoa ainakin omalle silmälle.

Vesisaaren vanhempia asuinalueita. 

Vaikka työkuviot eivät vielä tällä hetkellä olekkaan mieluisat, olen siltikkin mahdottoman onnellinen Norjaan ja nimenomaan Vesisaareen muuttamisesta. Kaupunki ei ole iso, mutta sen palvelut tarjoavat kaiken, mitä vain tarvitsee. Lisäksi se on niin käsittämättömän kaunis, että edes joidenkin palveluiden muuttaminen ei saisi minua täältä muuttamaan pois. 

Johtuen huomenna alkavasta reissusta, seuraava bloggaus tulee vähän myöhemmin ensi viikolla. Sen vuoksi toivotankin vielä kerran oikein hyvää pääsisäistä kaikille lukijoille ja seuraajille!

Ha det bra! 

Norjalainen pääsiäinen / Norsk Påske

Hyvää palmusunnuntaita ja sen myötä alkanutta pääsiäistä! 

Pääsisäisen alkamisen kunniaksi päätin tällä kertaa kirjoittaa norjalaisesta pääsiäisestä. Voitaisiin ajatella, että Pohjoismaalaisuuden vuoksi pääsiäisen vietto olisi Norjassa hyvin samanlaista kuin Suomessakin. Raeruohoa, mämmiä, virpomista, munien maalaamista sekä suklaamunien piilottelua ja syömistä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan olen saanut huomata, että perinteet eroavat paljonkin maiden välillä.

Voisi sanoa, että Norjassa pääsiäinen on paljon isompi juttu kuin Suomessa. Ensinnäkin pääsiäisen vietto aloitetaan Suomesta poiketen jo kellokeskiviikkona eli kaksi päivää ennen pitkäperjantaita. Silloin koulut, kaupat ja suurin osa julkisista laitoksista sulkee ovensa kello 12 ja norjalaiset aloittavat pyhien vieton. Takaisin arkeen palataan Suomen tapaisesti toisen pääsiäispäivän jälkeen eli tiistaina. Tähänkin löytyy tietenkin poikkeusaikatauluja ja osa kaupoista palvelee vielä esimerkiksi torstaina.

Ei ole pääsisäistä ilman "påsketur":ia eli pääsiäismatkaa, sanoo moni norjalainen kaverini. Johtuen pitkästä pyhästä, lähtee iso osa norjalaisista reissuun, perinteisesti mökkeilemään vuorien tai meren läheisyyteen. Kuten moni suomalainen, myös norjalaiset omistavat useasti oman mökin ja jos sellaista ei löydy, tarjolla on hyvin erikokoisia ja näköisiä vuokramökkejä haluaville. Vesisaari sijaitsee sen verran "maalla", että täällä saatetaan myös hyvinkin jäädä myös kotiin. Lähimmät mökit vesisaarilaisilta löytyvät kuulemma naapurikylä Kibystä, eli noin 10 kilometrin päästä.

Mitä pääsiäisenä sitten oikein tehdään? Vuoden 2007 Aftenposten-lehden julkaiseman mielipidemittauksen mukaan reilusti yli puolet norjalaisista laittaa pääsisäisenä ainakin kerran sukset jalkaan ja lähtee valloittamaan hiitolatuja tai laskettelumäkiä. Tämän allekirjoittavat myös kaverini. Hiihtämisen lisäksi ulkoilu on muutenkin pääsiäisenä isossa osassa, ja jos pääsiäistä ei olla lähdetty viettämään mökeille, vietetään se joka tapauksessa mieluusti kotoa poissa ulkoilmasta nauttien. Vesisaaressa hiihtämisen lisäksi suosittuna ulkoilu aktiviteettina on muuan muassa lumikelkkailu. Täällä kun tuota lunta oli vyötäröön asti on.

Raeruoho on Norjassa suhteellisen tuntematon käsite ja omanikin jouduin käymässä hakemassa Suomen puolelta Nuorgamista. Pääsisäiskoristelua ei kuitenkaan Norjassakaan unohdeta, vaan kauppojen hyllyt notkuvat vihreää ja keltaista sisustustavaraa. Kuoseina ovat meille suomalaisillekkin tutut tiput, puput ja koristemunat. Trulleja et Norjasta löydä ja myöskään virpominen ei kuulu täkäläiseen perinteiseen. Karkkia lapset käyvät keräämässä ovelta ovelle Halloweenina, joten palmusunnuntaita ovien taake ei ilmesty noidiksi pukeutuneita vieraita. 

Koristeiden lisäksi kauppojen hyllyiltä löytyy totta kai myös suklaamunia. Valikoimakin on yhtä kattava: yllätysmunia, normaaleja munia ja töhnämunia löytyy lähes jokaisen kaupan hyllyiltä. Pääsiäismunissa suurin menekki on kuitenkin kuulemma isoilla ja ontoilla, pahvista tehdyillä hienosti kuvioiduilla munilla. Ne toimivat niin koristeina, kun myös lasten sokerihumalan tuottajina. Pääsiäisenä nämä munat nimittäin täytetään erilaisin karkein ja niitä sitten napostellaan pyhien ajan.

Kuten arvata saattaa, mämmi ei norjalaiseen pääsisäispöytään kuulu, ja sen kuvia norjalaisille näyttäessäkin saan pelkästään hiljaisen epäuskoisen katseen vastaukseksi. Pääsiäismunien lisäksi norjalaisten pääsiäspöytään kuuluvat mandariinit, keltainen Sole-limsa ja Kvikk Lunsj-suklaa. Kvikk Lunsj on suomalaisen Suffel-patukan kaltainen suklaavohveli, joka näin ollen itseltä gluteenittoman ruokavalion takia jää maistamatta. Grillit kaivetaan myös yleensä pääsisäisenä esiin ja norjalaiset erilaiset makkarat paistuvat pyhäpäivien aikana useaan otteeseen.

Varmasti yksi mielenkiintoisin pääsiäisperinne Norjassa ei liity kuitenkaan koristeisiin tai syömisiin. Se nimittäin on påskekrim eli pääsiäisdekkarit. Pääsiäisenä norjalaiset uppoutuvat rikostarinoihin niin kirjojen kuin elokuvien muodossa. TV:n ohjelmisto on tupaten täynnä monenlaisia murha-ja rikosmysteerejä ja jopa maitopurkkien kylkiinkin ilmestyy pieniä dekkari strippejä. Kun yritin kysyä tutuiltani tämän perinteen alkuperää, ei kenelläkään ole tähän selvää vastausta. Googlettamallakin löysin pelkästään kaksi ehdotusta. Tylsemmän selityksen mukaan yhtenä pääsiäisenä satuttiin vain näyttämään useampi dekkari TV:ssä ja perinne vain jäi siitä lähtien elämään. Hämeensanomien juttu aiheesta vuodelta 2006 taas on paljon jännempi, sillä siinä perinteen arvellaan tulleen viikingeiltä: 

"Palatessaan melskeisiltä purjehdusmatkoiltaan viikingit menivät perheidensä luo ja ottivat kannullisen - tai kallollisen - alkoholia nautittavakseen. Sen jälkeen he naukkailun ohessa kertoivat vaimoilleen ja lapsilleen tarinoita matkalla tekemistään verisistä kauheuksista." 

Norjan ja Suomen pääsiäiset eroavat siis paljonkin toisistaan. Vaikka minulla Norjassa asuessa tulevaisuudessa jääkin trullit, vitsat, raeruohot ja mämmit pääsääntöisesti saamatta, tarjoaa tämä maa niin paljon omia perinteitään korvikkeeksi, ettei suomalaisia tapoja ikävä kerkeä tulla! Lisäksi tässä talossa varmasti tullaan  risteyttämään kahden maan perinteitä ja näin luomalla aivan omanlaista pääsiäishenkeä.

Oman påsketurin määränpää on tänä vuonna Suomi, sillä on jo vierähtänyt kolmisen kuukauta, kun viimeksi Nuorgamia alempana olen käynyt! Toisaalta siis harmittaa, että itse pääsisäispyhät Norjassa jäävät tänä vuonna kokematta, mutta oikeastaan on oikein mukava päästä suomalaisen pääsiäisen pariin! Ensi vuotta varten pitääkin sitten hommata valmiiksi sukset ja läjä dekkareita sekä ostaa kaapit täyteen mandariineja ja Sole-limsaa, jotta olen valmis viettämään oikein perinteisen norjalaisen pääsiäisen!

Miltäs norjalainen pääsiäinen kuulostaa? Nauttisitko enemmän pitkästä pääsiäislomasta, rikosdekkareista ja mandariineista, kuin mämmistä, trulleista ja raeruohosta?  

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! God påske!


Lähteet tämän postauksen norjan pääsiäisperinteisiin on kerätty pääsääntöisesti norjalaisilta kavereilta, joten perinteissä saattaa olla eroja aluekohtaisesti!

Kuvat: Kaikki kuvituskuvat Pixelsistä ja Googlesta.

Miksi Norja? / Hvorfor Norge?

Kun aloin miettimään ensimmäistä oikeaa postausta blogiini, ja en voinut keksiä parempaa aihetta. Blogin rakentuessa Norjaan, tänne muuttooni ja asumiseeni, koen olevani kuin velkaa kertoa heti alkuun, miksi muutin tänne ja varsinkin lähes pohjoisimpaan kolkkaan mitä löytyy.

Blogin aloituspostauksessa kirjoitin seuraavasti:

Koska osa tavaroista oli jo rajan toiselle puolelle siirretty ja mahdollinen työpaikka oli myös tiedossa, päätin ottaa elämäni yhden suurimman askeleen ja muuttaa tänne pysyvästi.

Alun perin tulin siis suorittamaan korkeakoulukoulutukseni viimeistä harjoittelua tähän samaiseen kaupunkiin kolmeksi kuukaudeksi. Harjoittelun loputtua ja ammattiin valmistuttua joulukuussa kaikki näytti niin hyvältä rajan toisella puolella, että päätin ottaa loputkin tavarani opiskelukaupunki Mikkelistä ja jäädä tänne pysyvästi.

Se, miksi valitsin juuri Pohjois-Norjan pikkukaupunki Vadsøn eli Vesisaaren viimeiseksi harjoittelupaikaksi ja sitä kautta tänne myös muutin, juurtaa juurensa kuitenkin viime vuoden kevääseen. Vuoden 2017 alku pyöri muutoksen murroksessa. Useita asioita tapahtui; menetin perheen rakkaan lemmikin, pitkä parisuhde loppui ja lähestyvä valmistuminen sekä sen jälkeinen aika stressasi.

Sekamelskan alla kuitenkin tutustuin samalla nuoreen norjalaiseen mieheen. Asia johti toiseen ja pian huomasinkin katsovani juna- ja bussilippuja Nuorgamiin, josta suuntaisin tapaamaan tätä kyseistä henkilöä hänen kotikaupunkiinsa, minnekäs muualle kuin Vesisaareen. Tarvitsin hermoloman koulun viimeisistä kursseista ja sen hetkisestä elämäntilanteesta. Ja siihen tarpeeseen pohjoinen kolkka toisessa maassa tuntui paremmalta kuin hyvältä.

Maaliskuun loppupuolella, eli suunnilleen tasan vuosi sitten, suunnitelma toteutui ja matka Mikkelistä Nuorgamin kautta Norjan puolelle alkoi. Ja millainen matka se olikin! Pohjois-Norja ja Vesisaaren alue teki minuun suuren vaikutuksen sen jylhällä kauneudellaan. Vesisaari sijaitsee Varangervuonon alueella, jossa Jäämeri jakaa alueen nimen mukaisesti vuonoksi. Vuonon eteläpuolella sijaitsee Kirkenes eli Kirkkoniemi ja pohjoispuolella Vesisaari.

Vuonon pohjoispuolella pieniä kivisiä vaaroja nousi joka puolella ja kasvusto oli suhteellisen kitukasvuista. Pieniä pikkukyliä niiden vanhoineen kalasatamineen tuli matkalla Vesisaareen vastaan useita. Lunta oli ympäriinsä vyötäröön asti. Meren toisella puolella, vuonon eteläpuolella, kohosi taas upea ja auringon valossa väriänsä vaihtava vuorijono, joka kulki rantaa pitkin Venäjälle saakka.

Itse Vesisaari oli taas suloisen pieni kaupunki meren rannalla, jonka harmaasta kivestä tehty kirkko toimi kaupungin pilvenpiirtäjänä. Keskustan asutus oli tiheää ja talot olivat perinteisellä, skandinaavisella tyylillä rakennettuja. Talot nousivat pientä rinnettä pitkin pohjoiseen päin, ja kadunnimet antoivat heti viitettä alueen suomenkielisestä historiasta.

Vesisaaressa aikaa vietin noin viikon verran. Ja jo ennen paluumatkaa oli selvää, että takaisin oli päästävä. Toki täytyy sanoa, ettei pelkästään upeat maisemat ja kaunis luonto saaneet minua haluamaan takaisin, vaan myös edellä mainittu nuori norjalainen mies teki seurana pistämättömän vaikutuksen. Norja ja kaunis pohjoisen vuono jäi kirkkaasti mieleeni ja aloin pitämään päivittäistä yhteyttä Varangeriin. Norjankieli alkoi kiinnostamaan ja erilaisten matkapuhelimeen saatavien sovellusten kautta aloinkin siihen tutustumaan. Olin todellakin napannut rajan toiselta puolen vahvan norjakuumeen.

Vadsø eli Vesisaari, 8.1.2018.

Viimeiset opintojaksot ja opinnäytetyö painoivat kuitenkin päälle Suomessa ja viimeinen pitkä harjoittelu oli vielä edessä. Ihan heti ei Norjaan pääsisi takaisin pitemmäksi aikaa. Tai näin ainakin ajattelin siihen asti, kunnes paras ystäväni tokaisi: ”Mikset suorittaisi viimeistä vaihtoasi sitten siellä Norjassa?” 

Ei aikaakaan, kun harjoittelupaikka oli hankittu Vesisaaren kunnasta ja asuinpaikka harjoittelun ajaksi oli sovittuna. Suuri tuki ja apu oli Norjan puolella, koska paikallisen henkilön avulla mahdollisia paikkoja oli helppo kirjata ylös ja niihin ottaa yhteyttä. Harjoittelu oli tarkoitus suorittaa 1.9.2018 lähtien, joten aikaa kevään lopussa vielä muille valmistuleille oli. Sanottakoon kuitenkin, että en minä Norjasta pois pysynyt noin kauaa, vaan esimerkiksi kesän alku tuli rajan takana myös vietettyä.

Se, että hankin harjoittelupaikan Norjasta, ei ollut siis pitkään mielessä ollut suunnitelma. Kuten elämässä ja sen suurissa tapahtumissa yleensä, myös tässä oli paljon sattumusta taustalla. Sattumusten kautta muodostunut norjakuume johti harjoitteluun, ja sitä kautta tykästyin alueeseen ja sen ihmisiin niin paljon, että lopulta koin haluavani jäädä tänne. Ja nyt täällä on asuttu kohta kolme kuukautta.

Tässä oli tarkempi vastaus sille, miksi muutin Norjaan ja asun juuri Vesisaaren kaupungista. Jos teille tuli mieleen kommentoitavaa tai haluatte kysyä jotain tarkemmin, älkää pelätkö jättää kommentia tämän postauksen alle! Ja jos teillä on ideoita tulevista postauksista, voi niitä myös ehdotella esimerkiksi tämän postauksen alle tai laittaa minulle viestiä ”Ota yhtettä” kohdan kautta. 

Hyvää viikonalkua!

 Kuvat: Pexels (1, 2) ja allekirjoittaneen räpsimä kuva (3). 

Se ensimmäinen.

Oman blogin aloittaminen on kutkuttanut jo pitkään. Muutto Suomen rajojen ulkopuolelle antoi kuitenkin viimeisen potkaisun takalistoon. Se nimittäin antoi kuin tekosyyn alkaa kirjoittamaan omasta elämästäni.

Vaikka lukijakunta muodostuukin aluksi minut tuntevista henkilöistä, koen pienen esittelyn paikallaan. Kirjoittajana toimii nyt kaksi kuukautta (virallisesti) Norjassa asunut 24-vuotias nuori mies. Todellisuudessa maassa on kuitenkin jo vietetty lähes puolivuotta, sillä tänne jo osan tavaroistani raahasin viime vuoden elokuussa. Silloin tulin suorittamaan korkeakoulututkintoni viimeistä harjoittelua tänne jäämeren rannassa sijaitsevaan pieneen kaupunkiin Vadsøøn, joka suomenkielellä tunnetaan nimeltä Vesisaari. Ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen aloin miettimään vaihtoehtoja seuraavaan siirtoon. Koska osa tavaroista oli jo rajan toiselle puolelle siirretty ja mahdollinen työpaikka oli myös tiedossa, päätin ottaa elämäni yhden suurimman askeleen ja muuttaa tänne pysyvästi.

Nyt olen noin pari kuukautta viettänyt normaalia, veroa maksavan ja töitä käyvän nuoren elämää toisessa maassa. Tai niin normaalia, kun vain vähän norjaa osaava suomalainen vain pienessä norjalaisessa kylässä voi viettää. Käyn osat viikonpäivät töissä ja vapaa-ajan vietän harrastusten, ystävien ja rakkaan avopuolisoni kanssa. Harrastuksiin kuuluu valokuvaus, pienten painojen nostelu, videopelien pelaaminen ja kohtuuton Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden käyttäminen. Omanlaiseksi harrastuksesi nostan myös norjankielen opiskelun, johon pyrin käyttämään kaksi tuntia jokaisena päivänä.

Elämän ollessa täynnä kommelluksia, jotka syntyvät esimerkiksi kulttuurishokeista ja kielimuurista, näin mahdollisuuteni alkaa jakamaan niitä myös teille kaikille tuleville lukijoille blogin muodossa. Kuten jo tekstin alussa mainitsinkin, paloa kirjoittamiseen on ollut pitkään ja kun nyt elämässä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan, on tilaisuuteen tartuttava.

Blogi tulee pitämään hyvin erilaisia tekstejä, jotka kuitenkin kaikki nivoutuvat toisessa maassa asuvan henkilön elämässä kokemiksi ja ajatelluiksi asioiksi. Koen halua päästä kertomaan teille kulttuurieroista ja norjankielestä, Finnmarkin kauniista luonnosta ja historiasta, kokemuksista toiseen maahan muutosta ja yleisesti omasta elämästäni täällä. Ja koska valokuvaus on lähellä sydäntäni, uskon jokaisen tekstin ja tarinan saavan myös väriä ja eloa niiden avulla.

Haluan toivottaa teistä jokaisen tervetulleeksi seuraamaan elämääni Pohjois-Norjassa!