Dagbok fra Norge: Alkukevään kuvausretket

Pääsiäisloma alkoi tänään itsellä ja monella muulla Norjassa asuvalla kello 12.00 ja kauppojen kävijämäärä on myös sen mukainen. Suurin osa kaupoista on viimeisen kerran kunnolla auki, joten ihmisillä on kova tarve ostaa viimeiset ruuat pääsiäisen vietolle. Lisäksi osa suuntaa mökkeilemään, joten ruokaa varataan kunnolla mukaan.

Oma påsketur alkaa huomena, kun otamme ensimmäiseksi hellun kanssa suunnan Nuorgamia kohti. Sieltä hyppään linja-autoon, joka kuljettaa minut pikkuhiljaa Utsjoen ja Ivalon kautta Sodankylään vanhempieni luokse. Hellu ei tällä kertaa lähde reissuun mukaan, vaan pyrkii viettämään pääsiäisen töiden merkeissä - on kuulemma pyhälisät sen verran makoisat!

Koska sää näyttää olevan viikonloppuna Sodankylässä suhteellisen pilvinen, piti auringosta nauttia nyt alkuviikosta, kun säät suosivat niin hyvin auringonvalolla aamusta iltaan! Tätä suunnitelmaa tuki myös työni, koska sieltä ilmoitettiin sunnuntaina, että voin ihan hyvin aloittaa pääsiäislomani jo maanantaina - siis kaksi päivää etuajassa. Tavallaan tämähän oli vain mukava asia, mutta koska työtunteja ei nyt muutenkaan ole parinviikon aikana kertynyt, alkavat nämä ylimääräiset vapaat jo välissä naurattamaan. 

Hyvä varmasti mainita, että työskentelen siis tällä hetkellä "brukestyrt personlig assinstent":ina, joka on suhteellisen samanlaistaa työtä kun Suomessa henkilökohtaisella avustajalla. Yhden ihmisen sijaan avustan kuitenkin yhtä kokonaista perhettä, jonka takia miellän itseni enemmänkin perhetyöntekijäksi. Olin vielä viime kuussa kokopäiväisenä työntekijänä, kun sijaistin toista työntekijää hänen lomansa ajan. Työtunteja kertyi parhaimmillaan viikossa kasaan 45 tuntia ja vietin päivät pääsääntöisesti muualla kun kotona. Nyt sijaisuuden loputtua ja vanhan työntekijän tultua takaisin kokopäiväiseksi, olen tipahtanut osa-aikaiseksi 20 prosenttiseksi työntekijäksi. Tunteina tämä tarkoittaa alta kolmenkymmenen kuukaudessa, noin viidestä kuuteen tuntiin viikossa.

Toisin sanoen vapaata aikaa kertyy viikolla suhteellisen paljon. Aikaa jää hyvin esimerkiksi kielenopiskeluun, joka todella tulee tarpeeseen (norjankielestä ja sen tämän hetkisestä tasostani tulen kirjoittamaan lähiaikoina). Kielenopiskelun lisäksi aikaa on jäänyt myös muille vapaa-ajan harrastuksille, jotka Suomesta toin tänne Norjan pohjoiseen kaupunkiin. Yksi näistä on valokuvaaminen, joka onkin mitä oivin tapa nauttia auringosta ja ulkoilmasta!

Valokuvaus on ollut jo kauan itselleni rakas harrastus, ja oli selvää että Norjaan muuttaessa se tuli jatkumaan vahvana. Se ei vaadi kielen osaamista, ellei nyt paikalliset tule kyselemään mitä mies kameran kanssa oikein kuvailee (onneksi perus small talk sujuu jo jotenkin), ja tämä maa antaa tälle täydelliset puitteet muuan muassa monipuolisen maastonsa vuoksi.

Alkuviikon upeat aurinkoiset säät ovatkin saaneet minut kameran kanssa ulos intoa puhkuen. Maanantaina kävin viereisellä rannalla meren tuoksua kaivaten ja yrittämässä vangita sitä myös kameralle. Näin läheistä tuttavuutta Jäämeren kanssa en olekkaan vielä aiemmin tehnyt, sillä vasta nyt uskalluin laajentaa tutkimusmatkaani hivenen pidemmälle. Oli aivan uskomatonta kävellä alkukeväästä hiekkarannalla, koska rannan ympäryksen täytti vyötäröllinen lunta ja  omat aikaisemmat kokemukseni sijoittuvat pelkästään kesään. Ranta oli täynnä aaltojen muokkaamia kiviä sekä simpukankuoria ja lintujen jättämiä kauniin muodon ottamia kalojen ruotoja. Oli nautinnollista välissä vain istahtaa kivelle ja laskea kamera hetkeksi käsistä - ja olla vain. Vaikka ilma pakkasen puolella olikin, auringon säteiden takia kylmyys ei haitannut. Meren ääni ja tuoksi on jotain aivan uskomattoman rentouttavaa. 

Onnekseni myös eilen aurinko loisti koko päivän, ja pääsin uusimaan retkeni. Tällä kertaa kohteena oli kuitenkin Vesisaaren kaupungin satama. Satama-alue ei Veisaaressa ole kovinkaan suuri ja se on pääsääntöisesti tarkoitettu pienemmille kalastusaluksille. Silloin tällöin satamaan toki ilmestyy isompiakin aluksia, joista yksi on  Vardø - Vesisaari - Kirkoniemi - Vardø väliä menevä matkustaja-alus. 

Satama-alue on kuitenkin omaan silmääni mielettömän kaunis - ja söpö, jos sitä sanaa nyt voi satamasta käyttää. Rantaviiva on täynnä taloja, jotka kohovat puujalkojensa avulla veden yläpuolelle (näille on varmasti omanimikin, jos tiedätte, kertokaa ihmeessä). Laiturit ovat taas täynnä erinäköisiä, värikkäitä aluksia, joita käytetään pääsääntöisesti kalastukseen ja kuningasrapujen pyytämiseen. Suosikkijuttuni on kuitenkin ehdottomasti sataman vierestä lähtevä kivistä rakennettu polku merelle päin, jonka päässä on katollinen istumapaikka "Vadsø harbour wind shelter" eli "sataman tuulensuoja". Kaupunki on rakentanut sen istumapaikaksi, jossa voi katsella merta, satama-aluetta ja kaupunkia sekä tähyillä lintuja. Lisäksi kun kääntää katseena polulle, jota pitkin tuulensuojalle pääsee, voi nähdä Vesisaaren yhden vanhimman kaupunginosan. Näkymän täyttää monen erinäköiset, väriset ja ikäiset asuinrakennukset, jotka tuovat väriloistoa ainakin omalle silmälle.

Vesisaaren vanhempia asuinalueita. 

Vaikka työkuviot eivät vielä tällä hetkellä olekkaan mieluisat, olen siltikkin mahdottoman onnellinen Norjaan ja nimenomaan Vesisaareen muuttamisesta. Kaupunki ei ole iso, mutta sen palvelut tarjoavat kaiken, mitä vain tarvitsee. Lisäksi se on niin käsittämättömän kaunis, että edes joidenkin palveluiden muuttaminen ei saisi minua täältä muuttamaan pois. 

Johtuen huomenna alkavasta reissusta, seuraava bloggaus tulee vähän myöhemmin ensi viikolla. Sen vuoksi toivotankin vielä kerran oikein hyvää pääsisäistä kaikille lukijoille ja seuraajille!

Ha det bra!