Dagbok fra Norge: Alkukevään kuvausretket

Pääsiäisloma alkoi tänään itsellä ja monella muulla Norjassa asuvalla kello 12.00 ja kauppojen kävijämäärä on myös sen mukainen. Suurin osa kaupoista on viimeisen kerran kunnolla auki, joten ihmisillä on kova tarve ostaa viimeiset ruuat pääsiäisen vietolle. Lisäksi osa suuntaa mökkeilemään, joten ruokaa varataan kunnolla mukaan.

Oma påsketur alkaa huomena, kun otamme ensimmäiseksi hellun kanssa suunnan Nuorgamia kohti. Sieltä hyppään linja-autoon, joka kuljettaa minut pikkuhiljaa Utsjoen ja Ivalon kautta Sodankylään vanhempieni luokse. Hellu ei tällä kertaa lähde reissuun mukaan, vaan pyrkii viettämään pääsiäisen töiden merkeissä - on kuulemma pyhälisät sen verran makoisat!

Koska sää näyttää olevan viikonloppuna Sodankylässä suhteellisen pilvinen, piti auringosta nauttia nyt alkuviikosta, kun säät suosivat niin hyvin auringonvalolla aamusta iltaan! Tätä suunnitelmaa tuki myös työni, koska sieltä ilmoitettiin sunnuntaina, että voin ihan hyvin aloittaa pääsiäislomani jo maanantaina - siis kaksi päivää etuajassa. Tavallaan tämähän oli vain mukava asia, mutta koska työtunteja ei nyt muutenkaan ole parinviikon aikana kertynyt, alkavat nämä ylimääräiset vapaat jo välissä naurattamaan. 

Hyvä varmasti mainita, että työskentelen siis tällä hetkellä "brukestyrt personlig assinstent":ina, joka on suhteellisen samanlaistaa työtä kun Suomessa henkilökohtaisella avustajalla. Yhden ihmisen sijaan avustan kuitenkin yhtä kokonaista perhettä, jonka takia miellän itseni enemmänkin perhetyöntekijäksi. Olin vielä viime kuussa kokopäiväisenä työntekijänä, kun sijaistin toista työntekijää hänen lomansa ajan. Työtunteja kertyi parhaimmillaan viikossa kasaan 45 tuntia ja vietin päivät pääsääntöisesti muualla kun kotona. Nyt sijaisuuden loputtua ja vanhan työntekijän tultua takaisin kokopäiväiseksi, olen tipahtanut osa-aikaiseksi 20 prosenttiseksi työntekijäksi. Tunteina tämä tarkoittaa alta kolmenkymmenen kuukaudessa, noin viidestä kuuteen tuntiin viikossa.

Toisin sanoen vapaata aikaa kertyy viikolla suhteellisen paljon. Aikaa jää hyvin esimerkiksi kielenopiskeluun, joka todella tulee tarpeeseen (norjankielestä ja sen tämän hetkisestä tasostani tulen kirjoittamaan lähiaikoina). Kielenopiskelun lisäksi aikaa on jäänyt myös muille vapaa-ajan harrastuksille, jotka Suomesta toin tänne Norjan pohjoiseen kaupunkiin. Yksi näistä on valokuvaaminen, joka onkin mitä oivin tapa nauttia auringosta ja ulkoilmasta!

Valokuvaus on ollut jo kauan itselleni rakas harrastus, ja oli selvää että Norjaan muuttaessa se tuli jatkumaan vahvana. Se ei vaadi kielen osaamista, ellei nyt paikalliset tule kyselemään mitä mies kameran kanssa oikein kuvailee (onneksi perus small talk sujuu jo jotenkin), ja tämä maa antaa tälle täydelliset puitteet muuan muassa monipuolisen maastonsa vuoksi.

Alkuviikon upeat aurinkoiset säät ovatkin saaneet minut kameran kanssa ulos intoa puhkuen. Maanantaina kävin viereisellä rannalla meren tuoksua kaivaten ja yrittämässä vangita sitä myös kameralle. Näin läheistä tuttavuutta Jäämeren kanssa en olekkaan vielä aiemmin tehnyt, sillä vasta nyt uskalluin laajentaa tutkimusmatkaani hivenen pidemmälle. Oli aivan uskomatonta kävellä alkukeväästä hiekkarannalla, koska rannan ympäryksen täytti vyötäröllinen lunta ja  omat aikaisemmat kokemukseni sijoittuvat pelkästään kesään. Ranta oli täynnä aaltojen muokkaamia kiviä sekä simpukankuoria ja lintujen jättämiä kauniin muodon ottamia kalojen ruotoja. Oli nautinnollista välissä vain istahtaa kivelle ja laskea kamera hetkeksi käsistä - ja olla vain. Vaikka ilma pakkasen puolella olikin, auringon säteiden takia kylmyys ei haitannut. Meren ääni ja tuoksi on jotain aivan uskomattoman rentouttavaa. 

Onnekseni myös eilen aurinko loisti koko päivän, ja pääsin uusimaan retkeni. Tällä kertaa kohteena oli kuitenkin Vesisaaren kaupungin satama. Satama-alue ei Veisaaressa ole kovinkaan suuri ja se on pääsääntöisesti tarkoitettu pienemmille kalastusaluksille. Silloin tällöin satamaan toki ilmestyy isompiakin aluksia, joista yksi on  Vardø - Vesisaari - Kirkoniemi - Vardø väliä menevä matkustaja-alus. 

Satama-alue on kuitenkin omaan silmääni mielettömän kaunis - ja söpö, jos sitä sanaa nyt voi satamasta käyttää. Rantaviiva on täynnä taloja, jotka kohovat puujalkojensa avulla veden yläpuolelle (näille on varmasti omanimikin, jos tiedätte, kertokaa ihmeessä). Laiturit ovat taas täynnä erinäköisiä, värikkäitä aluksia, joita käytetään pääsääntöisesti kalastukseen ja kuningasrapujen pyytämiseen. Suosikkijuttuni on kuitenkin ehdottomasti sataman vierestä lähtevä kivistä rakennettu polku merelle päin, jonka päässä on katollinen istumapaikka "Vadsø harbour wind shelter" eli "sataman tuulensuoja". Kaupunki on rakentanut sen istumapaikaksi, jossa voi katsella merta, satama-aluetta ja kaupunkia sekä tähyillä lintuja. Lisäksi kun kääntää katseena polulle, jota pitkin tuulensuojalle pääsee, voi nähdä Vesisaaren yhden vanhimman kaupunginosan. Näkymän täyttää monen erinäköiset, väriset ja ikäiset asuinrakennukset, jotka tuovat väriloistoa ainakin omalle silmälle.

Vesisaaren vanhempia asuinalueita. 

Vaikka työkuviot eivät vielä tällä hetkellä olekkaan mieluisat, olen siltikkin mahdottoman onnellinen Norjaan ja nimenomaan Vesisaareen muuttamisesta. Kaupunki ei ole iso, mutta sen palvelut tarjoavat kaiken, mitä vain tarvitsee. Lisäksi se on niin käsittämättömän kaunis, että edes joidenkin palveluiden muuttaminen ei saisi minua täältä muuttamaan pois. 

Johtuen huomenna alkavasta reissusta, seuraava bloggaus tulee vähän myöhemmin ensi viikolla. Sen vuoksi toivotankin vielä kerran oikein hyvää pääsisäistä kaikille lukijoille ja seuraajille!

Ha det bra! 

Norjalainen pääsiäinen / Norsk Påske

Hyvää palmusunnuntaita ja sen myötä alkanutta pääsiäistä! 

Pääsisäisen alkamisen kunniaksi päätin tällä kertaa kirjoittaa norjalaisesta pääsiäisestä. Voitaisiin ajatella, että Pohjoismaalaisuuden vuoksi pääsiäisen vietto olisi Norjassa hyvin samanlaista kuin Suomessakin. Raeruohoa, mämmiä, virpomista, munien maalaamista sekä suklaamunien piilottelua ja syömistä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan olen saanut huomata, että perinteet eroavat paljonkin maiden välillä.

Voisi sanoa, että Norjassa pääsiäinen on paljon isompi juttu kuin Suomessa. Ensinnäkin pääsiäisen vietto aloitetaan Suomesta poiketen jo kellokeskiviikkona eli kaksi päivää ennen pitkäperjantaita. Silloin koulut, kaupat ja suurin osa julkisista laitoksista sulkee ovensa kello 12 ja norjalaiset aloittavat pyhien vieton. Takaisin arkeen palataan Suomen tapaisesti toisen pääsiäispäivän jälkeen eli tiistaina. Tähänkin löytyy tietenkin poikkeusaikatauluja ja osa kaupoista palvelee vielä esimerkiksi torstaina.

Ei ole pääsisäistä ilman "påsketur":ia eli pääsiäismatkaa, sanoo moni norjalainen kaverini. Johtuen pitkästä pyhästä, lähtee iso osa norjalaisista reissuun, perinteisesti mökkeilemään vuorien tai meren läheisyyteen. Kuten moni suomalainen, myös norjalaiset omistavat useasti oman mökin ja jos sellaista ei löydy, tarjolla on hyvin erikokoisia ja näköisiä vuokramökkejä haluaville. Vesisaari sijaitsee sen verran "maalla", että täällä saatetaan myös hyvinkin jäädä myös kotiin. Lähimmät mökit vesisaarilaisilta löytyvät kuulemma naapurikylä Kibystä, eli noin 10 kilometrin päästä.

Mitä pääsiäisenä sitten oikein tehdään? Vuoden 2007 Aftenposten-lehden julkaiseman mielipidemittauksen mukaan reilusti yli puolet norjalaisista laittaa pääsisäisenä ainakin kerran sukset jalkaan ja lähtee valloittamaan hiitolatuja tai laskettelumäkiä. Tämän allekirjoittavat myös kaverini. Hiihtämisen lisäksi ulkoilu on muutenkin pääsiäisenä isossa osassa, ja jos pääsiäistä ei olla lähdetty viettämään mökeille, vietetään se joka tapauksessa mieluusti kotoa poissa ulkoilmasta nauttien. Vesisaaressa hiihtämisen lisäksi suosittuna ulkoilu aktiviteettina on muuan muassa lumikelkkailu. Täällä kun tuota lunta oli vyötäröön asti on.

Raeruoho on Norjassa suhteellisen tuntematon käsite ja omanikin jouduin käymässä hakemassa Suomen puolelta Nuorgamista. Pääsisäiskoristelua ei kuitenkaan Norjassakaan unohdeta, vaan kauppojen hyllyt notkuvat vihreää ja keltaista sisustustavaraa. Kuoseina ovat meille suomalaisillekkin tutut tiput, puput ja koristemunat. Trulleja et Norjasta löydä ja myöskään virpominen ei kuulu täkäläiseen perinteiseen. Karkkia lapset käyvät keräämässä ovelta ovelle Halloweenina, joten palmusunnuntaita ovien taake ei ilmesty noidiksi pukeutuneita vieraita. 

Koristeiden lisäksi kauppojen hyllyiltä löytyy totta kai myös suklaamunia. Valikoimakin on yhtä kattava: yllätysmunia, normaaleja munia ja töhnämunia löytyy lähes jokaisen kaupan hyllyiltä. Pääsiäismunissa suurin menekki on kuitenkin kuulemma isoilla ja ontoilla, pahvista tehdyillä hienosti kuvioiduilla munilla. Ne toimivat niin koristeina, kun myös lasten sokerihumalan tuottajina. Pääsiäisenä nämä munat nimittäin täytetään erilaisin karkein ja niitä sitten napostellaan pyhien ajan.

Kuten arvata saattaa, mämmi ei norjalaiseen pääsisäispöytään kuulu, ja sen kuvia norjalaisille näyttäessäkin saan pelkästään hiljaisen epäuskoisen katseen vastaukseksi. Pääsiäismunien lisäksi norjalaisten pääsiäspöytään kuuluvat mandariinit, keltainen Sole-limsa ja Kvikk Lunsj-suklaa. Kvikk Lunsj on suomalaisen Suffel-patukan kaltainen suklaavohveli, joka näin ollen itseltä gluteenittoman ruokavalion takia jää maistamatta. Grillit kaivetaan myös yleensä pääsisäisenä esiin ja norjalaiset erilaiset makkarat paistuvat pyhäpäivien aikana useaan otteeseen.

Varmasti yksi mielenkiintoisin pääsiäisperinne Norjassa ei liity kuitenkaan koristeisiin tai syömisiin. Se nimittäin on påskekrim eli pääsiäisdekkarit. Pääsiäisenä norjalaiset uppoutuvat rikostarinoihin niin kirjojen kuin elokuvien muodossa. TV:n ohjelmisto on tupaten täynnä monenlaisia murha-ja rikosmysteerejä ja jopa maitopurkkien kylkiinkin ilmestyy pieniä dekkari strippejä. Kun yritin kysyä tutuiltani tämän perinteen alkuperää, ei kenelläkään ole tähän selvää vastausta. Googlettamallakin löysin pelkästään kaksi ehdotusta. Tylsemmän selityksen mukaan yhtenä pääsiäisenä satuttiin vain näyttämään useampi dekkari TV:ssä ja perinne vain jäi siitä lähtien elämään. Hämeensanomien juttu aiheesta vuodelta 2006 taas on paljon jännempi, sillä siinä perinteen arvellaan tulleen viikingeiltä: 

"Palatessaan melskeisiltä purjehdusmatkoiltaan viikingit menivät perheidensä luo ja ottivat kannullisen - tai kallollisen - alkoholia nautittavakseen. Sen jälkeen he naukkailun ohessa kertoivat vaimoilleen ja lapsilleen tarinoita matkalla tekemistään verisistä kauheuksista." 

Norjan ja Suomen pääsiäiset eroavat siis paljonkin toisistaan. Vaikka minulla Norjassa asuessa tulevaisuudessa jääkin trullit, vitsat, raeruohot ja mämmit pääsääntöisesti saamatta, tarjoaa tämä maa niin paljon omia perinteitään korvikkeeksi, ettei suomalaisia tapoja ikävä kerkeä tulla! Lisäksi tässä talossa varmasti tullaan  risteyttämään kahden maan perinteitä ja näin luomalla aivan omanlaista pääsiäishenkeä.

Oman påsketurin määränpää on tänä vuonna Suomi, sillä on jo vierähtänyt kolmisen kuukauta, kun viimeksi Nuorgamia alempana olen käynyt! Toisaalta siis harmittaa, että itse pääsisäispyhät Norjassa jäävät tänä vuonna kokematta, mutta oikeastaan on oikein mukava päästä suomalaisen pääsiäisen pariin! Ensi vuotta varten pitääkin sitten hommata valmiiksi sukset ja läjä dekkareita sekä ostaa kaapit täyteen mandariineja ja Sole-limsaa, jotta olen valmis viettämään oikein perinteisen norjalaisen pääsiäisen!

Miltäs norjalainen pääsiäinen kuulostaa? Nauttisitko enemmän pitkästä pääsiäislomasta, rikosdekkareista ja mandariineista, kuin mämmistä, trulleista ja raeruohosta?  

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! God påske!


Lähteet tämän postauksen norjan pääsiäisperinteisiin on kerätty pääsääntöisesti norjalaisilta kavereilta, joten perinteissä saattaa olla eroja aluekohtaisesti!

Kuvat: Kaikki kuvituskuvat Pixelsistä ja Googlesta.

Miksi Norja? / Hvorfor Norge?

Kun aloin miettimään ensimmäistä oikeaa postausta blogiini, ja en voinut keksiä parempaa aihetta. Blogin rakentuessa Norjaan, tänne muuttooni ja asumiseeni, koen olevani kuin velkaa kertoa heti alkuun, miksi muutin tänne ja varsinkin lähes pohjoisimpaan kolkkaan mitä löytyy.

Blogin aloituspostauksessa kirjoitin seuraavasti:

Koska osa tavaroista oli jo rajan toiselle puolelle siirretty ja mahdollinen työpaikka oli myös tiedossa, päätin ottaa elämäni yhden suurimman askeleen ja muuttaa tänne pysyvästi.

Alun perin tulin siis suorittamaan korkeakoulukoulutukseni viimeistä harjoittelua tähän samaiseen kaupunkiin kolmeksi kuukaudeksi. Harjoittelun loputtua ja ammattiin valmistuttua joulukuussa kaikki näytti niin hyvältä rajan toisella puolella, että päätin ottaa loputkin tavarani opiskelukaupunki Mikkelistä ja jäädä tänne pysyvästi.

Se, miksi valitsin juuri Pohjois-Norjan pikkukaupunki Vadsøn eli Vesisaaren viimeiseksi harjoittelupaikaksi ja sitä kautta tänne myös muutin, juurtaa juurensa kuitenkin viime vuoden kevääseen. Vuoden 2017 alku pyöri muutoksen murroksessa. Useita asioita tapahtui; menetin perheen rakkaan lemmikin, pitkä parisuhde loppui ja lähestyvä valmistuminen sekä sen jälkeinen aika stressasi.

Sekamelskan alla kuitenkin tutustuin samalla nuoreen norjalaiseen mieheen. Asia johti toiseen ja pian huomasinkin katsovani juna- ja bussilippuja Nuorgamiin, josta suuntaisin tapaamaan tätä kyseistä henkilöä hänen kotikaupunkiinsa, minnekäs muualle kuin Vesisaareen. Tarvitsin hermoloman koulun viimeisistä kursseista ja sen hetkisestä elämäntilanteesta. Ja siihen tarpeeseen pohjoinen kolkka toisessa maassa tuntui paremmalta kuin hyvältä.

Maaliskuun loppupuolella, eli suunnilleen tasan vuosi sitten, suunnitelma toteutui ja matka Mikkelistä Nuorgamin kautta Norjan puolelle alkoi. Ja millainen matka se olikin! Pohjois-Norja ja Vesisaaren alue teki minuun suuren vaikutuksen sen jylhällä kauneudellaan. Vesisaari sijaitsee Varangervuonon alueella, jossa Jäämeri jakaa alueen nimen mukaisesti vuonoksi. Vuonon eteläpuolella sijaitsee Kirkenes eli Kirkkoniemi ja pohjoispuolella Vesisaari.

Vuonon pohjoispuolella pieniä kivisiä vaaroja nousi joka puolella ja kasvusto oli suhteellisen kitukasvuista. Pieniä pikkukyliä niiden vanhoineen kalasatamineen tuli matkalla Vesisaareen vastaan useita. Lunta oli ympäriinsä vyötäröön asti. Meren toisella puolella, vuonon eteläpuolella, kohosi taas upea ja auringon valossa väriänsä vaihtava vuorijono, joka kulki rantaa pitkin Venäjälle saakka.

Itse Vesisaari oli taas suloisen pieni kaupunki meren rannalla, jonka harmaasta kivestä tehty kirkko toimi kaupungin pilvenpiirtäjänä. Keskustan asutus oli tiheää ja talot olivat perinteisellä, skandinaavisella tyylillä rakennettuja. Talot nousivat pientä rinnettä pitkin pohjoiseen päin, ja kadunnimet antoivat heti viitettä alueen suomenkielisestä historiasta.

Vesisaaressa aikaa vietin noin viikon verran. Ja jo ennen paluumatkaa oli selvää, että takaisin oli päästävä. Toki täytyy sanoa, ettei pelkästään upeat maisemat ja kaunis luonto saaneet minua haluamaan takaisin, vaan myös edellä mainittu nuori norjalainen mies teki seurana pistämättömän vaikutuksen. Norja ja kaunis pohjoisen vuono jäi kirkkaasti mieleeni ja aloin pitämään päivittäistä yhteyttä Varangeriin. Norjankieli alkoi kiinnostamaan ja erilaisten matkapuhelimeen saatavien sovellusten kautta aloinkin siihen tutustumaan. Olin todellakin napannut rajan toiselta puolen vahvan norjakuumeen.

Vadsø eli Vesisaari, 8.1.2018.

Viimeiset opintojaksot ja opinnäytetyö painoivat kuitenkin päälle Suomessa ja viimeinen pitkä harjoittelu oli vielä edessä. Ihan heti ei Norjaan pääsisi takaisin pitemmäksi aikaa. Tai näin ainakin ajattelin siihen asti, kunnes paras ystäväni tokaisi: ”Mikset suorittaisi viimeistä vaihtoasi sitten siellä Norjassa?” 

Ei aikaakaan, kun harjoittelupaikka oli hankittu Vesisaaren kunnasta ja asuinpaikka harjoittelun ajaksi oli sovittuna. Suuri tuki ja apu oli Norjan puolella, koska paikallisen henkilön avulla mahdollisia paikkoja oli helppo kirjata ylös ja niihin ottaa yhteyttä. Harjoittelu oli tarkoitus suorittaa 1.9.2018 lähtien, joten aikaa kevään lopussa vielä muille valmistuleille oli. Sanottakoon kuitenkin, että en minä Norjasta pois pysynyt noin kauaa, vaan esimerkiksi kesän alku tuli rajan takana myös vietettyä.

Se, että hankin harjoittelupaikan Norjasta, ei ollut siis pitkään mielessä ollut suunnitelma. Kuten elämässä ja sen suurissa tapahtumissa yleensä, myös tässä oli paljon sattumusta taustalla. Sattumusten kautta muodostunut norjakuume johti harjoitteluun, ja sitä kautta tykästyin alueeseen ja sen ihmisiin niin paljon, että lopulta koin haluavani jäädä tänne. Ja nyt täällä on asuttu kohta kolme kuukautta.

Tässä oli tarkempi vastaus sille, miksi muutin Norjaan ja asun juuri Vesisaaren kaupungista. Jos teille tuli mieleen kommentoitavaa tai haluatte kysyä jotain tarkemmin, älkää pelätkö jättää kommentia tämän postauksen alle! Ja jos teillä on ideoita tulevista postauksista, voi niitä myös ehdotella esimerkiksi tämän postauksen alle tai laittaa minulle viestiä ”Ota yhtettä” kohdan kautta. 

Hyvää viikonalkua!

 Kuvat: Pexels (1, 2) ja allekirjoittaneen räpsimä kuva (3). 

Se ensimmäinen.

Oman blogin aloittaminen on kutkuttanut jo pitkään. Muutto Suomen rajojen ulkopuolelle antoi kuitenkin viimeisen potkaisun takalistoon. Se nimittäin antoi kuin tekosyyn alkaa kirjoittamaan omasta elämästäni.

Vaikka lukijakunta muodostuukin aluksi minut tuntevista henkilöistä, koen pienen esittelyn paikallaan. Kirjoittajana toimii nyt kaksi kuukautta (virallisesti) Norjassa asunut 24-vuotias nuori mies. Todellisuudessa maassa on kuitenkin jo vietetty lähes puolivuotta, sillä tänne jo osan tavaroistani raahasin viime vuoden elokuussa. Silloin tulin suorittamaan korkeakoulututkintoni viimeistä harjoittelua tänne jäämeren rannassa sijaitsevaan pieneen kaupunkiin Vadsøøn, joka suomenkielellä tunnetaan nimeltä Vesisaari. Ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen aloin miettimään vaihtoehtoja seuraavaan siirtoon. Koska osa tavaroista oli jo rajan toiselle puolelle siirretty ja mahdollinen työpaikka oli myös tiedossa, päätin ottaa elämäni yhden suurimman askeleen ja muuttaa tänne pysyvästi.

Nyt olen noin pari kuukautta viettänyt normaalia, veroa maksavan ja töitä käyvän nuoren elämää toisessa maassa. Tai niin normaalia, kun vain vähän norjaa osaava suomalainen vain pienessä norjalaisessa kylässä voi viettää. Käyn osat viikonpäivät töissä ja vapaa-ajan vietän harrastusten, ystävien ja rakkaan avopuolisoni kanssa. Harrastuksiin kuuluu valokuvaus, pienten painojen nostelu, videopelien pelaaminen ja kohtuuton Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden käyttäminen. Omanlaiseksi harrastuksesi nostan myös norjankielen opiskelun, johon pyrin käyttämään kaksi tuntia jokaisena päivänä.

Elämän ollessa täynnä kommelluksia, jotka syntyvät esimerkiksi kulttuurishokeista ja kielimuurista, näin mahdollisuuteni alkaa jakamaan niitä myös teille kaikille tuleville lukijoille blogin muodossa. Kuten jo tekstin alussa mainitsinkin, paloa kirjoittamiseen on ollut pitkään ja kun nyt elämässä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan, on tilaisuuteen tartuttava.

Blogi tulee pitämään hyvin erilaisia tekstejä, jotka kuitenkin kaikki nivoutuvat toisessa maassa asuvan henkilön elämässä kokemiksi ja ajatelluiksi asioiksi. Koen halua päästä kertomaan teille kulttuurieroista ja norjankielestä, Finnmarkin kauniista luonnosta ja historiasta, kokemuksista toiseen maahan muutosta ja yleisesti omasta elämästäni täällä. Ja koska valokuvaus on lähellä sydäntäni, uskon jokaisen tekstin ja tarinan saavan myös väriä ja eloa niiden avulla.

Haluan toivottaa teistä jokaisen tervetulleeksi seuraamaan elämääni Pohjois-Norjassa!